PENNILESS,
MENTAL MARKET,
SUGARRUSH
Club 25, Vaasa
Kyllä ansaitsisivat kepistä, vaasalaiset popfanit nimittäin. Kun kaupunkiin
saatiin kerrankin houkuteltua Pennilessin tasoinen priimaluokan orkesteri, niin olisi luullut
vanhan kunnon Club 25:n natisevan liitoksissaan populan paljoudesta. Mutta mitä
vielä, maksanutta yleisöä oli paikalla muutama kymmen, ja noista
vähistäkin puolet katosi paikallisen Sugarrushin lopetettua. Höh.
No joo, ilta käynnistyi kahden Miettisen Popatak-tallia edustavan
voimapoporkesterin voimin. Kokkolalainen Mental Market pitäytyi
jenkkiperäisissä aineksissa tuoden mieleen reilusti kierroksia
lisänneen Liven, Sugarrush taas nyökkäili enemmän Brittein
saarten suuntaan (niin, tuoden mieleen kierroksia lisänneen Teenage
Fanclubin). Ihan mukavia tuttavuuksia kumpikin, vaikka eivät mitään
lähtemättömiä jälkiä tarkkailijanne koppaan painaneetkaan.
Vaikka Nakkilan paras bändi Penniless oli juuri palannut enemmän tai
vähemmän tuloksekkaalta Saksan-kiertueeltaan, ei poikia näyttänyt
suuremmin väsyttävän (hiukka reilummin nauttineen oloista
solisti-Pekkaa lukuun ottamatta, ne veeeeenytetyt välispiikit olivat nätisti
sanottuna piinallisia). Orkesterin kolmikitarainen yhteissoitto nikotteli parin biisin verran,
mutta kun kylmäkäynnistys oli saatettu päätökseen, raikasi soitto
vallan perhanan komiasti. Setin aikana kuultiin lähinnä kahden edellisen albumin
tavaraa, ja vaikka meikäläinen olisi toivonut
enemmän Mould-kiekon vallattomien rallien käsittelyä, oli
potpuri tällaisenaankin mitä maistuvin annos suomalaisittain
äkkiväärää säröpoppia.
Yksi silmiinpistävä piirre Pennipoikain lavaolemuksessa on se, että
tyypeillä on lavalla ihan kivan sijaan selvästi KIVAA. Vaikka Vaasassa popattiin
miltei tyhjille seinille, oli ilahduttavaa nähdä, ettei moinen tuntunut juurikaan
lavatapahtumiin vaikuttavan. Viisikko hyppi, pomppi (tai no, ei se rumpali nyt niin helvetisti
pomppinut) ja tarjosi laulunsa hymyllä ja hyvillä fiiliksillä
höystettynä. Moinen yltiöpositiivisuus tarttui jopa saamattoman laiskaan
allekirjoittaneeseenkin, joka kamraattinsa kera kävi muutaman viimeisen viisun
aikana pomppimassa keuhkot mutkalle. Ei tapahdu joka keikalla, ei.
Arvostelijalle ilta jätti suuhun ohraisen maun ja päähän kovat odotukset
tulevan Penniless-albumin suhteen. Kitaristi Mikko kertoi ensi vuoden
alkupuolella ilmestyvän levyn olevan edellistä "kevyempi ja järkevämpi".
Toivottavasti ei liian kevyt eikä liian järkevä, sillä nykytyyliin
rämisevä Penniless on kiistatta tämän maan kovin englanniksi
meuhkaava rokkiorkesteri. Edelleen.
Matti Riekki, Rumba 19/1999