Taipaleemme bändinä alkoi vuonna 1991. 80-luvulla kasattu Penniless People of Bulgaria teki ajastaan jälkeenjääneen, tylsän ja tuotannollisesti epäonnistuneen albumin vuonna 1990. Tämä levy jäi Anttilan alehyllyyn ja divareiden poistolaatikoihin. Kyseisen tapahtumaketjun seurauksena bändi teki vielä yhden sinkun, joka ei sekään pelastanut uppoavaa laivaa. Se riittikin Pokolle ja silloiselle laulusolistille ja huomasimme olevamme bändinraatona, jolta oli viety kieli. Ilman soittamistakaan ei voi olla ja ainoa ratkaisu oli uusi laulaja ja oma levy-yhtiö. Tällöin syntyi Penni Records, Nakkilan suurin ja kaunein, joka oli myös hyvin tuottelias.

Ensimmäinen julkaisu oli uudistuneen Penniless People of Bulgarian esikoislevy Cake (1993), jonka piti aluksi olla vain demo, mutta ESEKin avustuksella se kuitenkin julkaistiin. Siitä tulikin hauska ja positiivinen pläjäys, josta jotkut jopa pitivät. Plattaa ei myyty kuin Nakkilassa, mutta ottaen huomioon markkina-alueen koon, oli myynti prosentuaalisesti mahtava.

Toinen albumi oli tasapainoinen ja onnistunut pop-äänite, joka sai nimekseen Mould (1994) ja oli tematiikaltaan toinen osa orgaanista trilogiaa. Jos levyn sisältö olikin kokonainen, oli sen kansi vieläkin hajoavampaa kuin edeltäjänsä. Yhä enemmän omalta kuullostava soundi ja homeinen kansitaide saikin meidät määrittelemään musiikillisen tyylisuuntamme progressiiviseksi punk-rokiksi, jossa on enemmän koukkuja muttei niinkään hakaneuloja. Mould avasi ovet myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Kirjoitimme kaksi jakelusopimusta, toisen ruotsalaisen A West Side Fabricationin ja toisen saksalaisen Intercordin (IRS) kanssa. Mould julkaistiin myöhemmin myös Japanissa Pioneerin toimesta. Uusi äänitteemme sai mellevän hyvät arvostelut ja vastaanoton. Jotkut jopa sanoivat, että se oli vuoden -94 paras suomalainen julkaisu. Mould oli meille bändin jäsenillekin hyvin tärkeä ja suuntaa antava: se muotoili pitkälti bändin musiikillista suuntausta, eli vei meitä pitkälle power-popin alakategoriaan mukaanlukien sovitukselliset nokkeluudet ja melodiset särökitaravallit. Mutta kuten niin tavallista, hyvä levy jäi vaille ansaitsemaansa huomiota ja muutamia keikkoja tehtyämme painuimme yli vuodeksi studioon tekemään kolmatta levyä.

Tällä kerralla olimme päättäneet panostaa tuottamiseen ja biisien sovittamiseen kaikki käytettävissä olevat taitomme ja voimavaramme. Paremmassa studiossa äänitetty ja erilaisissa olosuhteissa miksattu Velocity (1996) oli hajanaisempi kokonaisuus kuin Mould, mutta siinä oli kuitenkin jotain mikä teki siitä bändin tähänastisen uran menestyneimmän platan. Tarttuvien melodioiden ja kitarasärön liitto on resepti, joka on auttanut meitä ensin leipomaan kakun, joka sitten syömättömänä homehtui, mutta maasta, jonka se lannotti kasvoi täysiverinen erinomaisilla rauta-arvoilla varustettu levy jonka kuultuaan ei voi muuta kun hankkia se maakin. Orgaanisen trilogian osaksi siitä ei kuitenkaan ollut.

Velocityn ansiosta keväällä ´96 lähdimme kiertuelle amerikkalaisen Mucky Pupin kanssa. Kahden kuukauden aikana soitimme 50 keikkaa 12 eri maassa. Kiertueen aikana bändimme sai opetusta ja ns. arvokisakokemusta kiertue-elämästä siinä määrin, että lähtisimme vaikka tältä istumalta heti uudelleen.

Saman vuoden kesällä amerikkalainen Ichiban/Altered julkaisi promo-singlen Velocity/Weightless ja koko Velocity-albumin. Se sai tiettävästi paljon radiosoittoja, mutta keikoille ei vielä ole ollut mahdollisuutta lähteä (se tapahtuu vielä jonain päivänä, se on varmaa se). Velocity julkaistiin myös Thaimaassa ja Malesiassa. Valitettavasti japanilaiset eivät olleet kinnostuneita tällä kertaa.

Vuoden -97 sävelsimmekin uutta levyä ja tässä vaiheessa ilmestyi tarve kolmen kitaristin käyttöön. Kokeiltuamme huomasimme, että homma toimi! Meillä on nyt entistä rajumpi kitarasärön ja kauniin pop-melodian liitto, joka muuten vietti vuonna 1998 epävirallista 10-vuotishääpäivää! Niin ja kolmas kitaristi on tietenkin nimeltään Ossi!

Näiden juhlien kunniaksi ja tietynlaista uutta tulemista korostaa vielä sekin, että bändin nimi Penniless People of Bulgaria lyheni pelkäksi PENNILESSiksi. Mutta minkä takia? Ensiksi: Koska kaikki puhuvat meistä käyttäen vain sanaa Penniless tai Pennarit, ja koska immeisten on kieltämättä vaikeaa muistaa niin montaa sanaa. Muutos on siis aivan luonnollinen. Toiseksi: Olemme kyllästyneitä vastaamaan kysymykseen: "Mistä se nimi tulee?", emmekä jaksa enää vastata Bulgariasta tulleisiin e-maileihin, joissa kirjoittajat ovat tunteneet itsensä loukatuiksi. Kolmanneksi: Nimi oli aikoinaan vitsi joka ei kertakaikkisesti enää kanna mihinkään! Toivoa vain sopii että emme kyllästy vastaamaan kysymykseen: "Miksi muutitte bändin nimen?"

Neljäs Penniless-albumi, Joe saatiin ulos vuonna 1998. Se sai huikeat arvostelut, mutta kaupaksi se kävi heikommin. Soinniltaan Joe esittelee Pennilessiä rosoisimmillaan.

Syyskussa 1999 olimme kahden viikon Saksan-kiertueella. Reissu meni hyvin, vaikkei yleisöennätyksiä kaikkialla tehtykään. Single Beautiful vs. Cage oli juuri saatu ulos ja video pyörimään MTV:n Alternative Nationiin. Kiertuebussissa mukana kulki myös mainio kannettava studio jolla bändi teki uusia biisejä aikaslailla. Studion arki koitti taas vuoden 2000 alussa - levyä tehtiin kuin Iisakin kirkkoa. Julkaisupäivä siirtyi useita kertoja johtuen niin bändistä itsestään kuin muistakin tekijöistä. Mutta hyvää kannatti odottaa, nimittäin 12.2.2001 uusi albumi Anola sai päivänvalon. Ensimmäinen albumin single Adam´s Apple Pie ylsi 13 viikoksi Radiomafian soittolistalle.

All Good Things Come To Those Who Wait All Good Things. All Good Things Come To Those Who Wait All Good Things. All Good Things Come To Those Who Wait All Good Things. All Good Things Come To Those Who Wait All Good Things. All Good Things Come To Those Who Wait All Good Things. All Good Things Come To Those Who Wait All Good Things. All Good Things Come To Those Who Wait All Good Things. All Good Things Come To Those Who Wait All Good Things. All Good Things Come To Those Who Wait All Good Things. All Good Things Come To Those Who Wait All Good Things. All Good Things Come To Those Who Wait All Good Things. Amen. 2004!